Pharmac Finland Oy:n Lääkitysturvallisuus osana laadukasta lääkehuoltoa focus group -keskustelun tulokset

Asiakaskuvaukset

Pharmac Finland Oy:n Lääkitysturvallisuus osana laadukasta lääkehuoltoa -focus group keskustelu toteutettiin 4.3.2025. Tilaisuuteen osallistui kuusi Satakunnan hyvinvointialueen ja Diakon Palvelut Oy:n asiantuntijaa, jotka työskentelevät lääkitysturvallisuuden parissa. Tilaisuudessa perehdyttiin lääkitysturvallisuuden ajankohtaisiin teemoihin sekä keskusteltiin laadukkaan lääkehuollon osatekijöistä ja kehittämiskohteista Pharmac Finland Oy:n tuoteportfolion pohjalta.

Focus group -keskustelu

Focus group -keskustelu toteutettiin kahdessa pienryhmässä, joissa lääkitysturvallisuuteen liittyviä asioita käsiteltiin kahden tunnin ajan teemoittain. Alla olevista kappaleista löytyvät keskustelujen keskeiset tulokset.

Lääkitysturvallisuuden haasteet

Asiantuntijoita pyydettiin kuvaamaan, millaisia lääkitysturvallisuuteen liittyviä haasteita he tunnistavat. Esille nousi lukuisia lääkitysturvallisuuteen liittyviä asioita. Poikkeamia lääkitysturvallisuuteen aiheuttavat asiantuntijoiden mukaan mm. resurssivajeet, kuten henkilöstö- ja aikaresurssit, kiire, sijaisten osaaminen sekä yksiköiden erilaiset käytännöt ja toimintatavat. Tiedonkulun haasteita tunnistettiin olevan henkilöstön ja asiakkaiden välillä ja siinä, miten tieto liikkuu asiakkaalta eri sidosryhmien välille. Esille nousivat myös puutteet lääkeannosteluautomaattien käyttöön liittyvissä tiedoissa, joiden taustalla voivat olla esimerkiksi yksittäiset poikkeukset organisaation sisäisessä perehdytyksessä. Lisäksi hoitohenkilöstön suomen kielen riittämättömän osaamisen todettiin voivan aiheuttaa lääkitysturvallisuushaasteita.

Keskustelussa nousi esille erityisesti puutteet lääkelistojen ajantasaisuudessa. Henkilöstön keskuudessa koettiin, että teknologiset järjestelmät eivät tue tietojen tarkistusta eikä tietojen ajantasaisuutta, sillä esimerkiksi lääkkeiden yhteisvaikutusten tarkastaminen on vaikeaa, ja tietojen siirtyminen on haasteellista sekä avohoidon ja sairaalan välillä että julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Lääkärin päivittäessä asiakkaan lääkitystä osastolta kotiin lähtiessä, kotilääkitys ei välttämättä päivity, tai siihen ei muisteta kiinnittää huomiota. Samoin kotihoidossa uuden asiakkaan tullessa palvelujen piiriin tai asiakkaan kotiutuessa sairaalasta, tulisi muistaa tarkistaa, ovatko lääkelistan tiedot oikein ja ajan tasalla. Tämän tarkastaminen on työlästä ja siihen ei ole riittävästi aikaa.

Lääkitysturvallisuuteen liittyvää osaamista ei ole aina riittävästi. Asiantuntijat pohtivat, että jos hoitajilla olisi käytettävissä hyvät ohjeistukset, voisivat hoitajat tehdä myös lääkelistojen tarkastuksia.

Lääkkeiden saatavuudessa koettiin olevan nykyään usein ongelmia. Lääkkeitä ei saada tukusta, ja valtakunnalliset ja maailmanlaajuiset saantihäiriöt ovat yleisiä. Lääkkeiden tuotanto on keskitettyä, mikä tekee prosesseista haavoittuvia. Esimerkiksi sota tai maastopalot voivat sulkea tehtaan ja koko maailman lääkesaatavuus järkkyy. Myös lääkeaineista on pulaa (valmistusaineispula).

Henkilökunta pohti myös sitä, että vaikka järjestelmä ja prosessitaso olisivat kunnossa, ei voida tietää, muistaako yksittäinen asiakas ottaa lääkkeet, ottaako hän omat lääkkeet vai vahingossa puolisonsa lääkkeet.

Lääkitysturvallisuuden kehittämistarpeet

Työpajassa nousi esille, että turvallisen lääkehoidon muutosjohtamiselle olisi tarvetta. Henkilökunnan mukaan yksikön sisältä on joskus vaikeaa tehdä muutosta. Toteutus ulkopuolisen toimijan fasilitoimana voisi olla sujuvampaa. Henkilöstön tulisi kuitenkin olla tiiviisti mukana suunnittelussa.

Osallistujien mukaan lääkehoitosuunnitelman tekemiseen olisi hyvä olla ulkopuolista asiantuntijaosaamista käytettävissä. Riittävä perehtyneisyys hoitotyöhön ja yksikön toimintaan koettiin tärkeiksi, jotta toteutettavissa olevia kehitysehdotuksia voidaan tuottaa. Lääkehoitosuunnitelman jalkautuksen osalta todettiin, että on tärkeää kommunikoida ja perustella, miksi jotain muutetaan ja miten se vaikuttaa lääkitysturvallisuuteen. Kommunikaatio lisää henkilöstön osaamista ja ymmärrystä ja edistää sitoutumista. HaiPro-ilmoitusten tekemisen merkitystä on syytä jatkuvasti korostaa. Lääkehoitosuunnitelmien jalkauttamisen tueksi voisi laatia myös kenttäversion lääkehoitosuunnitelmasta. Lääkehoitosuunnitelman auditoinnin ja tarkastamisen osalta on tärkeää, että sen toteuttaa ulkopuolinen taho. Tämä kannustaa henkilöstöä myös toteuttamaan suunnitelmaa.

Jossain yksiköissä ollaan pitkällä lääkitysturvallisuuden toteuttamisessa ja toisissa kehittämistä on enemmän. Henkilökunnan mukaan olisi erittäin tärkeää saada lisää farmaseuttista osaamista yksiköihin. Farmaseutin fyysinen läsnäolo ja arjessa mukana oleminen tukisi lääkitysturvallisuutta. Farmaseutti voisi olla osittain digifarmaseutti. Farmaseutin palveluiden löydettävyyden koettiin edellyttävän paljon kohdennettua viestintää. Lisäksi lääkehoidon arviointi yksittäisiltä potilailta, esimerkiksi kotihoidossa, ostopalveluna voisi olla hyödyllistä.

Osallistujat kertoivat, että perusterveydenhuoltoon tarvittaisiin asiakkaan ajantasainen lääkelista, jotta hoito toteutuisi vieläkin paremmin. Henkilökunta koki haasteeksi sen, että lääkelista on saatavissa vain annosjakelulääkkeistä, mutta ei muista lääkkeistä. Näin ollen asiakkaan kokonaisuuden arviointi on hankalaa. Asiakkaan lääkityksen selvittämisen koettiin vievän eniten aikaa. Tämän nopeuttamiseen tulisi löytää ratkaisuja (teknologia, tekoäly ja osaajaresurssit). Asiakkaan lääkelistan tarkastamisen koettiin olevan hyödyllinen ostettava palvelu vaikuttavuuden ja resurssien käytön tehostamiseksi.

Henkilökunta pohti, että myös HaiPro-ilmoitusten tekemisessä on edelleen kehitettävää. Sairaaloista tulee enemmän HaiPro-ilmoituksia kuin perusterveydenhuollon palveluista. Avoapteekkien tekemät HaiPro-ilmoitukset ovat vähäisiä. Näistä syistä henkilökunnan mukaan niin sanotut prosessivirheet eivät nouse esille.

Asiakkaisiin liittyvään tiedon kulkuun toivottaisiin parannusta avoapteekkien kanssa. Toisaalta todettiin, että tietosuoja vaikeuttaa tällä hetkellä käytännön yhteistyön toteutusta.

Lääkitysturvallisuusosaamisen kehittäminen

Lääkitysturvallisuuden osalta keskeisessä roolissa todettiin olevan henkilöstön ja sijaisten osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen. Tarvetta olisi eri ammattiryhmille suunnatuille räätälöidyille täsmäkoulutuksille, kertausmateriaaleille ja tallenteille. Tällä hetkellä tallenteita tehdään itse, mikä on aikaa ja resursseja vievää.

Esimerkkejä tarvittavista tallenteista ja koulutusten teemoista:
• Lääkitysturvallisuuskulttuurin kehittäminen
• Farmaseuttiset infot lääkäreille
• Lääkehoidon tarkastamisen osaamista ylläpitävä koulutus farmaseuteille
• Erityisteemoja, esimerkiksi ikääntyneiden lääkehoito eri erikoisalojen mukaan
• Tietoa lääkkeistä, esimerkiksi tiivistetty paketti kipulääkkeistä
• Lääkehoitosuunnitelman jalkauttamisen opastusvideo
• Lääkehoidon kertaus maahanmuuttajataustaisille lähihoitajille
• Hoiva-avustajille suunnattua lääkehoidon koulutusta

Henkilökunnan mukaan koulutustallenteita ja -materiaaleja voitaisiin tuottaa myös oppilaitoksiin esimerkiksi osaksi lähihoitajaopiskelijoiden koulutusmateriaalia.

Lääkitysturvallisuuteen liittyvän viestinnän ja tiedottamisen kehittäminen

Lääkitysturvallisuuteen liittyvässä viestinnässä koettiin olevan kehittämistarpeita. Haasteena on saada henkilökunta tietoiseksi lääkitysturvallisuuteen liittyvistä koulutuksista. Lääkitysturvallisuusteemaan toivottiin omaa säännöllistä uutiskirjettä, joka voisi sisältää organisaatiokohtaisia uutisia, koulutuksellista sisältöä sekä tietoa mm. valtakunnallisista suosituksista. Osa sisällöstä voisi olla lääkitysturvallisuuden asiantuntijaorganisaatioiden tuottamaa, jolloin eri hyvinvointialueet voisivat hyödyntää valmiiksi tuotettua materiaalia.

Henkilökunta koki tarvitsevansa lisää tietoa mm. lääkkeiden saatavuudesta, valmisteista ja monesta muusta asiasta. Nykyisellään tarvittava tieto on hajallaan, eikä aina tiedetä, minkä tahon puoleen tulisi kääntyä. Henkilökunta kertoi, että valtakunnalliselle lääkeneuvontapalvelulle olisi tarvetta. Lääkkeiden saantihäiriöistä ja varautumisesta toivottaisiin kansallista ohjeistusta. Alalle toivottaisiin kehitettävän lääkkeiden saantihäiriötietokanta. Nykytilanteessa hyvinvointialueet ja apteekit selvittelevät, mistä tiettyjä lääkkeitä olisi saatavilla ja niitä lainataan tarvittaessa alueiden kesken. Valtion toivottaisiin antavan enemmän kansallista ohjausta lääkitysturvallisuuteen liittyen. Omakannan osalta odotetaan lääkelistan käyttöönottoa ja ohjeistusta vuodelle 2026.

Yhteenveto

Henkilökunnan mukaan lääkitysturvallisuuden kehittäminen on sosiaali- ja terveysalalla jatkuvaa työtä ja siinä toimitaan proaktiivisesti. Toisaalta toiminta edellyttää päivittäisessä arjessa esiinnousseiden ongelmien ratkaisemista. Työntekijöitä kannustetaan tekemään aiempaa enemmän HaiPro-ilmoituksia ja niitä tehdäänkin nykyään kattavammin. Ilmoitusten perusteella reagoidaan esille nousseisiin tilanteisiin niiden välttämiseksi jatkossa.

Henkilöstön osaamisen todettiin olevan merkittävässä roolissa lääkitysturvallisuuden toteutumisessa. Henkilökunnalle ja sijaisille kohdennetaan koulutusta. Osa koulutuksista toteutetaan simulaatioina. Niissä voidaan mm. perehtyä siihen, miten toimitaan, jos asiakkaalle on annettu väärät lääkkeet. Lisäksi henkilökunnalle tarjotaan tukitunteja. Kehitettävää tunnistettiin kuitenkin olevan henkilöstön osaamisen jatkuvassa ja systemaattisessa kehittämisessä.

Edelleen kehittämisen tarvetta koettiin olevan lääkitysturvallisuustyöhön liittyvässä muutosjohtamisessa, lääkehoitosuunnitelman päivityksessä ja jalkautuksessa, asiakkaan lääkelistan ja lääkehoidon arvioinnissa, avoapteekkien kanssa toteutettavassa yhteistyössä ja lääkitysturvallisuuteen liittyvässä viestinnässä. Alalle toivottiin kansallista lääkeneuvontapalvelua ja lääkkeiden saantihäiriötietokantaa. Lisäresurssit lääkitysturvallisuustyöhön koettiin tärkeiksi.

Raportin laatija:
Niina Holappa
Projektipäällikkö
EHEÄ – Elämyksistä, luovista aloista ja teknologiasta hyvinvointia, elinvoimaa ja älykkäitä palveluita -hanke
Prizztech Oy